”Mitäs sitten jos et pääsekään sisään? Mitä teet sitten?”

Inhokki kysymykseni. Edelleen. Näitä sai kuulla yhden jos toisenkin kerran lukuprosessin ja pääsykokeiden aikana niin omalta mummalta kuin kummin kaiman serkultakin. Ensimmäiset kerrat vielä kestin, mutta mitä useammin kuulin kyseiset sanat olisin halunnut ruveta ravistelemaan kysymyksen kysyjää, pinnani alkoi palaa. Mielestäni mahdolliseen kieltävään päätökseen ei kannata valmistautua liikaa ja pohtia sitä, toisin sanoen käyttää siihen energiaa, vaan keskittää voimavaransa sisään pääsyyn! Ehkä juuri siitä syystä nämä kysymykset pännivät niin pahasti.

Toiseksi, kysymyksistä sai sen kuvan, että kysyjä ei uskonut mahdollisuuksiini päästä sisään. Olin tosin itsekin varmasti hieman herkässä tilassa kaikkiin pääsykokeisiin liittyvän kanssa, mutta nämä kysymykset eivät todellakaan edistäneet tätä.… Lue koko kirjoitus

Miksi psykologia? Osa 2: Monipuolinen työelämä

Edellisessä osassa kerroin, miten itse päädyin opiskelemaan psykologiaa. Seuraavaksi tavoitteenani on vakuuttaa sinut siitä, että olet tehnyt oikean valinnan päättäessäsi hakea psykalle. Jos taas et ole vielä tehnyt valintaasi, kenties tämä teksti kallistaa sinua hieman enemmän kohti psykologiaa.

Suurimmalle osalle meistä on tärkeää, että päätyy opiskelemaan alaa, joka kiinnostaa. Joskus saattaa kuitenkin olla niin, että mielekkäät alavalinnat eivät takaa toimeentuloa tulevaisuudessa tai työttömyyden riski on suuri. Tällöin päädytään kenties valitsemaan opiskelupaikka, johon ei ole juurikaan sisäistä paloa, mutta joka takaa pärjäämisen opintojen jälkeenkin. Psykologian tapauksessa voit kuitenkin saada molemmat: sekä erittäin mielenkiintoisen opintopaikan että monipuoliset työmahdollisuudet ilman pelkoa työttömyydestä (etenkin … Lue koko kirjoitus

”Olenko mä vaan niin surkea?”

9.5.2017 klo 18.15

Makasin miniyksiöni lattialla, koska sänky oli täynnä vaatteita ja muuta romua. Koiran karva leijaili kutittamaan nenää. Lattia oli täynnä karvoja ja hiekkaa. Roskia en ollut vienyt moneen päivään ja pääsykoemateriaalit oli sikin sokin pitkin pöytiä. Ulkona paistoi aurinko ja mie vaan makasin. Koiria en ollut vienyt ulos varmaan kymmeneen tuntiin. Olin ollut lukulomalla ja rahat oli ihan loppu. En edes tiennyt, miten selviäisin seuraavan kuukauden vuokrasta. Muut olivat menneet puimaan pääsykoetta läpi Amarilloon ja miulla ei olis ollut varaa edes yhteen juomaan.  Raahauduin lopulta Alepaan etsimään ruokaa, josta löysin nämä kaksi Rainbown pizzaa ja Xtran sipsejä: 4,25 Lue koko kirjoitus

Yksin ihmismassassa?

Kaupunkiympäristössä ihmiset tuntuvat usein kiireisiltä, jopa tunteettomilta ja siltä, että he eivät välitä muista, eivät halua kiinnittää liikaa toisiin huomiota. Eilisellä Johdatus sosiaalitieteisiin -kurssin luennollani luennoitsija, sosiaalipsykologian yliopistonlehtori Marko Salonen totesi tämän saman ja kertoi sen olevan eräänlainen selviytymiskeino kaupunkiympäristössä selviytymiseen, sillä ympäröiviä virikkeitä olisi muuten liikaa tutkittavaksi – tästä syystä pysymmekin pitkälti omissa oloissa, vaikkapa bussissa, jossa istumme rauhassa emmekä katso toisiapäin liian pitkään.

Salonen kertoi tehneensä eräänlaisia vallitsevien tapojen rikkomuskokeita löytääkseen näitä huomaamattomia vallitsevia normeja ja tutkiakseen ihmisten käyttäytymistä sekä tilan antamista bussissa. Hän teki kokeen (itse asiassa useita kymmeniä), jossa hän istui satunnaisen, ikkunapaikalla istuvan henkilön viereen. … Lue koko kirjoitus

Ketä sie huijaat?

Kävelylle kaatosateessa? Nuuksioon kamalassa loskakakassa (tästä äitikin oli jo ihmeissään)? Treenille, vaikkei oikeasti huvita yhtään? Hihitystä ja naurua, vaikka päivä on ollut ihan pyllystä ja elämä on täysin epäorganisaation vallassa? Kylään siitä huolimatta, että meikit on jo pesty ja makaat yöpuku päällä pilkkopimeässä kolmen sekunnin päästä REM-unesta? Kahden tunnin yöunet, vaikka seuraavana päivänä kolme luentoa ja kuusi tuntia töitä?

No mikä ettei!

Hyi. Olen ihastunut. Miusta on tullut semmonen ällöttävä “get a room” -tyyppi, joka kulkee käsi kädessä pitkin Helsinkiä ja halailee keskellä kuntosalia. Vaaleanpunaiset hattarapilvet leijailee ympärilläni, enkä edes tykkää vaaleanpunaisesta. Varmaan täältä vielä tullaan rymisten alas viimeistäänkin siinä … Lue koko kirjoitus